Kaikkea sattuu ja tapahtuu tai sitten ei.

Tässä eräänä kauniina päivänä päätin lähteä tuonne keväiseen auringonpaisteeseen ja katselemaan luonnon tapahtumia. Eipä siellä paljon muuta kylläkään näy näin päivällä kuin joitain jälkiä. Niitä jälkiä on tuolla pelloilla vaikka kuinka paljon, ja mitä mikäkin eläin saa aikaiseksi. Kuljettu pitkin ehjää hankea ja sinne tänne. Isompia ja pienempiä jälkiä. Otin noista muutamia kuviakin tänne näytille. Eipä tuosta pitänyt jutella, vaan siitä merkillisestä tapauksesta, kun siellä kuljeskelin. Silloin tällöin jostain kuului ihan kummallinen ääni kuin olisi montaa naulaa vedetty samaan aikaan pois puusta tai jotain siihen suuntaan. Palataanpa asiaan noitten kuvien yhteydessä.


Kaunista kevätmaisemaa ja katajan oksat huurteessa varjon puolelta.


Peltomaisemaa ja suuli.


Jälkiä hangella vaikka kuinka paljon. Kukahan siitä on hiihtänyt hangella. Mikähän täällä ääntelee.


Pieniä sorkan jälkiä hankeen painuneena. Ääni kuuluu silloin tällöin.


Olisiko ollut vaikka peura. Mistä tuo ääni taas kuului, ei oikein pysty sanomaan suuntaa.


Mitä tuolle on tapahtunut... ei se tuollainen ollut hetki sitten. Olisiko tuo ääni kuulunut tuolta.


Oho onpa hieman reilun kokoiset tassun jäljet. Hmmm .... mikähän tuo olisi voinut olla.


Sormikkaaseen verrattuna ihan kiitettävän kokoisia jälkiä, peuran jäljet vieressä. Taas joku rusahdus.


Suuli näyttää toisesta suunnasta olevan ihan vinossa. Mikä sen saattoi aiheuttaa.


Hieman kauempaa katsottuna näyttää aivan samanlaiselta.


Kuuhan se siellä taivaalla möllöttää, aivan sopivassa suunnassa suuliin nähden, aivan kuin tuo kuun
vetovoima kiskoisi tuota suulia vinoon. Asian todenperäisyydestä en kyllä mene takuuseen vaan
siltä se näyttää.


Pupu kuljeskellut ja etsinyt ... tiedä mitä tai syötävää.


Kauniita keväisiä maisemia.

[ Takaisin ]