Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa.


Oryctes nasicornis

Suurempi kuva, kuvaa klikkaamalla.


Mutta entä sitten jos se vielä tuosta kasvaisi.

Eräänä kauniina syyskesän päivänä löysin pihaltani tuollaisen sarvikuonokkaan, mistä lie tullut ja minne oli menossa eipähän sitä minulle kertonut. Vaan tuopa siinä taapertaessaan varmaan ihmetteli että missä ihmeessä olisi jotain sapuskaa, kai sillä oli nälkä, tai mikä lie tullut kun tänne oli eksynyt. Siinä ilta alkoi hämärtää ja jätin sen siihen pihalle ihmettelemään. Aamulla sitten oli hiukan enemmän ihmettelemistä kun menin taas pihalle. Pihan puolelta oli nurmikosta pieneltä alalta kaikki ruoho lyhentynyt jollain merkillisellä tavalla. En siinä sen enempää sitten ehtinyt ihmettelemään, kun oli hieman kiire töihin lähdön kanssa. Eikä edes päivän aikana tullut edes koko otus mieleen. Kotiin mennessäni taasen tuli jostain kumman syystä taas ajatus että mitä täällä oikein on tekeillä. Tuo pieni nurmikon ala, josta oli ruohot aamulla lyhentyneet, oli päivän aikana jonkin verran laajentunut. Katselin siinä ympärilleni ettei missään muualla ollut samanlaista paikkaa, ja täytyisi varmaan tuota nurmikkoakin hieman lyhentää. En silloin sitten sitä tehnyt. Seuraavana aamuna tuo nurmikon ala oli taas laajentunut jo lähes parin neliön suuruiseksi. Jotenkin se jäi päivän ajaksi vaivaamaan, että mistä tuollainen oikein aiheutuu. Kotiin mennessäni se selvisi. Siellä oli jo melkein pesäpallon kokoinen otus puputtamassa ruohoa nurmikolla. Kun se huomasi että joku lähestyy, se ihmeen nopeasti livahti jostain kolosta talon sokkelin alle. Ennen kun sinä iltana kävin nukkumaan vein lautasella jotain sapuskaa ulos ja jätin sen siihen sokkelin viereen. Aamulla oli lautanen tyhjä, enkä otusta missään nähnyt. Siitä sitten lähdin taas töihin. Illalla tein taas saman jutun, jätin lautasen täynnä ruokaa sokkelin viereen. Kun kerran siinä tuntui olevan ainakin automaattisen ruohonleikkurin vikaa. Illalla oli jo koko etupihan ruohot lyhentyneet. Kun tulin taas kerran kotiin, niin oli siinä ihmettelemistä, tuollainen hiukan jalkapalloa suurempi kuoriainen pikkuhiljaa kuljeskeli pitkin pihaa ja lyhenteli nurmikkoa. Eipä tarvinnut sitä itse tehdä. Muutama päivä siinä meni ja koko nurmikko oli lyhennetty. Oli myös otus kasvanut koko ajan, se oli jo melkein lampaan kokoinen. Ruokahalu vain tuntui koko ajan kasvavan, samaa tahtia koon kanssa. Seuraavaksi siinä hävisivät pienemmät marjapensaat Ja ei kun otus vain kasvoi, eikä tuntunut olevan kiire minnekään. Seuraavaksi hävisi jokin pienempi puu jostain metsän reunasta. En sitä varmaan olisi edes huomannut, mutta jonain iltana kun katsoin ulos ikkunasta niin siellä metsän reunassa vain jokin puu sattui kaatumaan. Kun sitä lähdin katsomaan että mitä siellä oikein tapahtuu, ei tarvinnut mennä kun ulko-ovelle niin asia jo selvisi. Siellä se otus jyrsi puuta poikki aika vauhtia. Kun puu siitä kaatui, se lähti kulkemaan pitkin runkoa, kohti latvaa, samaan tahtiin hävisivät oksat puusta. Siinä oli jo muutama pieni runko nurin ja oksittuna. Tuli siinä mieleen että mitenkä sen saisi oikein lopettamaan puitten jyrsimisen. Hain sisältä pari makkarapötköä ja houkuttelin sen pois siitä metsän reunasta. Makkara tuntui kelpaavan oikein hyvin siihen tarkoitukseen. Mietin siinä houkutellessani että mitenkä siitä pääsisi oikein eroon, ja minne sen veisi. Sain sen houkuteltua auton lavalle ja heitin pressun päälle, eikä se sieltä edes yrittänyt lähteä minnekään. Tämä olikin ihan hyvä idea, nyt sitten vain ajamaan autolla jonnekin parin sadan kilometrin päähän jossa olisi sopivaa metsää. Tuumasta toimeen ja katselemaan sopivaa paikkaa. Kyllä se löytyi muutaman tunnin ajon jälkeen. Pressu auki ja otus irti. Tämähän olikin helppoa, niin luulin. Sinne se lähti möyrimään jonnekin metsän pimentoon, ilta kun oli. Minä siitä taas lähdin ajelemaan kotia kohti. Mutta kun tulin taas muutaman kerran jälkeen töistä, siinä se möllötti keskellä pihaa ja oli taas jonkin verran kasvanut. Koko oli jo lähes pienen henkilöauton luokkaa. Jos vielä sitä täytyy kuljettaa niin sitten täytyy auton taka-akselia vahvistaa jotta kantavuus riittää. Päätin siihen rakentaa telin ja lisäsin toisen akselin. Muutaman kerran sitä kuljettelin pelkällä autolla, mutta kun tuo vaan kasvoi niin  täytyi myös hankkia neliakselinen peräkärry. Suurempaa kuljetuskalustoa. Niin kauan kun sitä kuljettelin pressun alla ei ollut oikeastaan minkään kaltaisia ongelmia. Kävin vain sen kanssa ruokailemassa jossain kauempana, ja yleensä jätin sen sinne yksikseen. Seuraavana iltana se taas oli pihalla odottamassa. Ongelmat alkoivat vasta sitten kun kuljetus tapahtui peräkärryssä, ja se vain möllötti siinä kärryn päällä ilman mitään peitettä. Tuntui viihtyvän siinä oikein hyvin, ei kertaakaan edes yrittänyt pois kun oltiin liikkeellä. Vaan kun nuo kanssa-autoilijat ja muut tiellä liikkujat siitä jotenkin häiriintyivät. Autot pysähtelivät ja kuljettajat ja muut lähtivät juoksemaan kuka minnekin, ja huuto oli lähes sanoinkuvaamatonta. Muutaman kerran kävi hiukan huonosti kun vastaan tullut auto ajoi hämmästyksestä pöpelikköön. Kun siihen sitten pysäytin ja menin katsomaan että kuinkas oikein kävi. Ei sieltä autosta ketään löytynyt, vaan metsästä kuului suoraa huutoa ja mahdotonta rytinää joka loittoni jonnekin kauemmaksi. Aikani siinä ihmettelin ja myös toiselta puolelta tietä kuului jotain rytinää. Tämä otus oli aikansa kuluksi hypännyt pois kärrystä ja harvensi siellä metsää aika vauhtia. Kun sitä siinä yritin houkutella taas kerran takaisin kärryyn, se oikein tempun teki, ihme ja kumma. Ihan ilman varoitusta peitinsiivet aukesivat ja se lähti lentoon. Voihan sitä meteliä, olisi tarvittu kuulosuojaimet. Se piti ihan mahdotonta pörinää, oli kuin olisi seisonut nousevan helikopterin vieressä, ja kaiken kaltaista roskaa ja oksan pätkää ilma sakeanaan. Kaikki irtonainen lenteli sinne tänne. Siinä samalla selvisi ne kotikylällä kuuluneet jutut, jostain lentokoneesta joka on useana iltana lennellyt ilman valoja kylän yllä. Eipä tarvinnut enää ihmetellä niitäkään juttuja. Otus oli risteillyt kylän yllä kun oli hakenut paikkaa minne laskeutua. Sen jälkeen täytyikin kuljetella sitä illan hämärissä, ja säästää hieman kallonkutistajien ja peltiseppien aikaa. Silloin kun sen näin lentävän se kiersi vain hetken ilmassa ja palasi takaisin samaan paikkaan. Tovi siinä sitten meni ihmetellessä, kun sain sen takaisin kärryyn, ja pääsin taas liikkeelle. Tuota kuljetellessa meni muutama kuukausi mutta, sitten vain eräänä kertana se ei enää vain ilmestynytkään takaisin. Oikeastaan sitä jotenkin jäi kaipaamaan ja ihmettelemään, minne se hävisi ja mistä se alunperin tuli. Sitä vain kotiin tullessa ihmettelee vieläkin että olisiko se sittenkin taas tullut takaisin, ei ainakaan ole näkynyt pitkään aikaan. Missä lie.

Jos joku epäilee tätä tarinaa, on syytä katsella ympärilleen tuolla metsäisillä taipaleilla ja tienvarsilla. Metsäisiltä taipaleilta löytyy aika paljon noita aukeita paikkoja, joista on puut hävinneet, tavalla tai toisella. Siinä sopii pysähtyä ja katsella hieman ympärilleen, sekä ihmetellä että miksi tästä ovat puut hävinneet. Olisiko Oryctes Nasicornis Maximus pistäytynyt välipalalla? 
Olisikohan Oryctes Nasicornis Maximus tälle oliolle sopiva nimi, kuvaava kuitenkin. Oikeaa latinankielistä nimeä sille ei kukaa ole voinut antaa, kun sitä ei ole kukaan ennen nähnyt. Elinympäristöksi sopisi oikeastaan, ja ainoastaan, hämärät väärän tiedon verkkojen takamaat, darknes disinformation networks backwoods. Sinne se kuuluisi, vaan miten se sieltä tuli tänne. Sinne se on  jo palannut varmaan takaisin, kun ei ole aikoihin näkynyt. Vain kuvat jäivät vierailusta todisteeksi........... Jos kuvaan nyt enää nykyään voi uskoa.


Kotisivulle  Aloitussivulle